Perheasuntoihin on panostettava Tampereella

Blogi

Viime vuosikymmenten aikana on nähty naapurikuntien vetävän lapsiperheitä. Syitä tähän on varmasti monia, mutta tärkeimpänä näen suuren tonttitarjonnan sekä heidän panostukset uusiin päiväkoteihin sekä kouluihin. Uusilla asuinalueilla on tarjolla kaikki tarvittava onnelliseen lapsiperhe-elämään.

Tampereelle on rakennettu yhä pienempiä asuntoja tuhansia, lähinnä rakennusyhtiöiden vaatimuksista. Hankkeet eivät lähde käyntiin, elleivät yhtiöt saa maksimoitua voittojaan rakentamalla yhä tiiviimmin. Perheasuntoja ei ole juuri rakennettu, koska sijoittajat eivät saa niistä yhtä suuria voittoja kuin yksiöitä täynnä olevista kerrostaloista.

Kuluneella valtuustokaudella on huomattu asuntopolitiikan kehityksen kipukohdat. Markkinavetoisen ajattelun tuloksena sijoittajille on luotu varman tuoton palkintokohteita. Tulonsiirtojen varassa elävien kustannuksella on luotu toimivat vuokra-asuntomarkkinat. Kela ja kaupunki takaavat varman vuokran sijoittajille. Myös työssäkäyvät joutuvat maksamaan pakon edessä suurta vuokraa, koska omaa asuntoa ei ole varaa ostaa.

Perheellisten työssäkäyvien on lähdettävä yhä kauemmas Tampereelta, koska 60 neliön kolmioissa ei arki ole ruusuista. Samalla rahalla saa naapurikunnasta perheelleen omakotitalon isolla pihalla, kun Tampereella taas joutuu elämään kanakopissa vailla raikasta vihreää elintilaa. Lopputulos on valitettava meidän kannalta, koska menetämme tällä kehityksellä lapsiperheitä naapurikuntiin.

Tampereen on muutettava suuntaa asuntopolitiikassa. Tarvitsemme enemmän keskiluokkaisia veronmaksajia, joiden luoman hyvinvoinnin pohjalta voisimme pitää parempaa huolta heistä, jotka tarvitsevat apua arjessa pärjäämiseen. Suurena kaupunkina meidän ei pitäisi elää valtion tulonsiirtojen varassa, vaan pärjättävä omin voimin.

Onneksi viime aikoina on tapahtunut asuntopolitiikassa muutoksia, kuten esimerkiksi Tesomalla vanhan liikekeskuksen tontilla, missä asemakaavamääräyksellä puututtiin suunnitelmiin ja pakotettiin rakentamaan vähintään 25 prosenttia perheasuntoja. Muutos oli raju, kun yksiöiden määrä tippui 166:sta 72:een ja kolmioiden määrä nousi kolmesta 52 kappaleeseen.

Asuntojen hintoja voitaisiin laskea esimerkiksi parkkipaikkanormeja purkamalla joukkoliikennereittien varrella. Ratikkareitin lähiympäristöihin voisi hyvin rakentaa kerrostaloja, joissa parkkipaikkoja olisi selkeästi vähemmän tai ei ollenkaan.

Tampereen on asuntopolitiikalla varmistettava, että rakennamme enemmän kohtuuhintaisia perheasuntoja sekä lisäämme merkittävästi rivitalo- ja omakotitalotonttien tarjontaa. Kaavoittamisella meidän on vastattava naapurikuntien esittämään haasteeseen, että pystymme antamaan mahdollisuuden lapsiperheille rakentamaan tulevaisuutta Tampereella.

Ari Wigelius (sd.)
Tampereen kaupunginvaltuutettu
Kuntavaaliehdokas